2 - Häivy elämästäni

 

 

 

"Miten pystymmekään elämään ilman äitiä?" , tuskaili murtunut Emily. "Kyllä me kaksi pärjäämme." , Edward sanoi ja halusi uutta uskoa Emilyyn. "Siis me kolmistaan. Äiti toisti hetki sitten ,etten saa tehdä aborttia." , sanoi Emily. Edward vain murisi vihaisena ja ajatteli : - Miten pärjäämmekään sen lapsen kanssa ,kun Elisabethkin on poissa."

Edward yritti leikkiä vahvaa tyttärensä edessä , mutta purskahti takkahuoneessa lohduttomaan itkuun.  "Miten pystynkään kohta hoitamaan kahta lasta?!" , tuskaili Edward.

Elisabeth Loimusalo haudattiin 1.marraskuuta vuonna 1950.  Emilylle oli vahvistettu tieto ,että hän oli raskaana.  Elisabeth haudattiin heidän pihallensa.

Edward sekosi täysin kun hautajaiset aloitettiin. Hautajaisiin ei tullut muita , koska Elisabeth oli talonpoikais sukua ja Edwardin aatelliset sukulaiset eivät oikein pitäneet siitä yhtään. Elisabethin sukulaiset taas olivat kaikki kuolleet köyhyyteen monta vuotta sitten. Edward sekosi täysin nähdessään Elisabethin haudan.

"Isä on täysin seonnut suruuteen ja miten minä oikein pärjään? Olen jo toisella kuulla raskaana." , mietti Emily kaihuissaan.

"Miksi elämän täytyy mennä näin?" , kirosi Emily.  Edward vain istui murtuneena kukkien päällä ja katsoi hautakiveä. Lopulta kuitenkin molemmat hyvästelivät Elisabethin.

 

Kaksi vuotta myöhemmin

Elisabethin kuolemasta oli kulunut nyt noin 2 vuotta.  Oli lokakuun 20 päivä vuonna 1952.  Emily oli synnyttänyt poikalapsen , jota Edward piti maailman rumimpana lapsena. Edward ei jaksanut enään huolehtia ulkonäöstään ja sen myös huomasi.

Emily rakasti suuresti poikaansa. Mutta Emily halusi mennä opiskelemaan Harwardiin. Se olisi hänen elämänsä mahdollisuus ,muttei hän uskaltanut jättää poikaansa yksin isänsä hoitoon 3 vuodeksi.

"Mitä minä tekisin?" , mietti Emily.  Jason oli perinyt isältään melkein kaiken hänen ulkonäöstään.

Emily päätti kokoa ajatuksiaan läheisessä kahvilassa.  Hän istui pää allapäin pöydässään ,kunnes ääni kuului hänen läheltään : - Onko murheita?"

Emily huomasi lopulta miehen , joka oli kokoajan istunut häntä vastapäätä. Hän kohteliaana tyttönä tervehti. "Minua mietityttää ,että menenkö Harvardiin ,sillä isäni ei millään pärjäisi pikkupoikani kanssa." , kertoi Emily allapäin ja alkoi heti katua sitä mitä oli suustaan päästänyt.

"Tyttö Harvardiin? ja lapsikin viellä." , ihmetteli mies. "Joo. Olen perheen ainoa lapsi ja olen opiskellut paljon." , puhui Emily.

"Minä olen juuri tullut yliopistosta. Ensin tuntui kauhealta jättää raskaana olevani tyttöystävä kotiin ,mutta tämä oli sen arvoista. Nyt minulla on mahdollisuudet vaikka mihin. Sinä olet viellä tyttö. Ei kannata luopua elämänsä mahdollisuudesta. Niitä tulee vain yksi kullekkin." , mies kertoi.

Mies sai uutta uskoa Emilyyn. Emily jopa hymyili pitkästä aikaa.  "Voi kiitos hirveästi avustasi." , sanoi Emily. "Mitäs tuosta." , ystävällinen mies sanoi.

Emily kiiruhti nopeasti kotiinsa ja pakkasi tavaransa. "Isä minulla on elämäni tilaisuus päästä Harvardiin opiskelemaan. Voitko hoitaa Jasonia seuraavat kolme vuotta?" , pyysi iloinen Emily.  "Sinun eteesi teen vaikka mitä." , Edward sanoi. Oikeasti hän oli pulassa. "Miten nyt pärjään tän vahinkolapsen kanssa.?" , hän tuskaili mielessään.

"Isä minulla tulee hirveä ikävä sinua ja Jasonia." , sanoi Emily ja halasi isäänsä. "Niin meilläkin sinua." , Edward sanoi hiljaisena.

Sitten Emily otti poikansa syliin ja halaili tätä. "Olethan sitten kiltti poika isoisälle." , Emily sanoi. Edward taas katsoi vihaisena tytärtään. "Onko sinun ihan pakko mennä sinne yliopistoon. Mehän olemme jo ennestään rikkaita." , ajatteli Edward hermoillen.

Sitten Emily hyvästeli vielä kerran isänsä ja lähti haikein mielin. "Mene sitten ja pysykkin poissa." , vihainen Edward mutisi.

Seuraavat yöt Edward halaili jotain palloa. Vuoden vanha Jason katsoi ihmeissään isoisänsä touhua.

Edward tykkäsi rääkätä lapsenlastaan. Hän otti tämän syliinsä ja heitti hänet aina uima-altaaseen.

Jason ei sannut hengeä vedenalla. Edward piti tätä suurena nautintona. "Raiskarin poika saa kyytiä." , häiriintynyt Edward iloitsi. Edward oli täysin seonnut vaimonsa kuolemasta ja tyttärensä lähdöstä.

Edward ei antanut Jasonille paljon ruokaa , joten Jason oli kevyt ja kellui aina. Lopulta Edwardin oli nostettava hysteerinen lapsi altaasta

 

Noin 3 vuotta myöhemmin.

Oli syyskyinen päivä vuonna 1955. Jason oli täyttänyt kesällä neljävuotta.  Edward oli hiukan rauhoittunut kolmen vuoden kuluessa. Tänään oli hänen ilopäivänsä! Emily oli lähettänyt kirjeen ,että tulisi takaisin kotiinsa.

Pian surullinen ja aikuinen Emily saapui takaisin kotiinsa. "Tervetuloa takaisin." Edward sanoi ja otti Jasonin syliinsä.

Emily kuitenkin purskahti itkuun. "Minut erotettiin yliopistosta sillä olin liian huono ,koska ajattelin vain teitä. Olen niin pahoillani ,että tyrin elämäni mahdollisuuden." , itki Emily.

Seuraavat päivät Emily halusi korvata kadonneen ajan pojalleen takaisin ja leikki tämän kanssa usein.

Emily soitti ensikertaa äitinsä kuoleman jälkeen pianoa. Elämä oli taas kunnossa! Hän oli nyt unohtanut elämänsä surut ja keskittynyt tulevaisuuteen.

Ainoana naishenkilönä hän joutui tiskaamaan. Edward kyllä ehdotteli kodinhoitajaa ,mutta Emily halusi siivota ihan itse.

Emily alkoi ottamaan uusia astiota tiskattavaksi ,kunnes huomasi miehen ja jähmettyi paikalleen. Tuo sama mies oli raiskannut hänet viisi vuotta sitten. Tämä raiskaaja oli tarkkaillut Loimusaloja ja oli eilen huomannut Emilyn joten häm päätti tänään iskeä häneen kiinni.

Emily yritti kirkua ,mutta mies otti hänestä nopeasti kiinni. Hän tarrautui Emilyyn ja alkoi suutelemaan vastoin hänen tahtoaan. Mies alkoi tarttumaan Emilyn paidasta ja yritti kiskoa sitä pois.

"Tätä tuskaa en elä enään uudestaan." Emily ajatteli. Hän työnsi miehen voimalla kauemmas ja otti pöydästä pienen leikkuuveitsen, "Häivy elämästäni tai kuolet." , varoitti Emily. "Tuollako yrität tappaa minut?" , pilkkasi mies ja alkoi hymyilemään.

Emily ei ollut naisista heikoin ja iski veitsen kovaa miehen kylkeen. Sitten hän teki sen viellä kolme kertaa.

Mies kaatui kivusta lattialle ja Emily huomasi tilaisuutensa tullen. Emily viilsi monta kertaa miehen niskaa ja puukotti häntä selkään.  Mies vaikeroi lattialla kivusta ja ei voinnut oikein liikkua.

Mies sätki lattialla kivusta ja kuolisi verenhukkaan minä hetkenä hyvänsä.  Emily käveli loitommas tuosta miehestä ja purskahti itkuun. Tuon miehen veri oli hänen käsissään ja vaatteissaan. Pian Emily huomasi mitä oli mennyt tekemään. "Voi luoja ,miksi saan näin helvetillisen elämän?!" , kirosi Emily.