1 - Saatanan alku

 

 

Tarina kertoo elokuusta vuonna 1950. Elisabeth Loimusalo on mukava ja rauhallinen nainen.  Hänellä on todettu vakavan asteen syöpä ja elinaikaa hänelle on pari viikkoa. Elisabeth on joskus todella äkäinen syöpänsä takia. Mutta ajan myötä hän on tottunut siihen. Elisabethillä oli ennen koko Veronalan pisimmät hiukset ,mutta syövän takia yli puolet hänen hiuksistaan ovat lähteneet pois.

Edward rakastaa suuresti vaimoaan ja laulaa hänelle päivittäin oopperaa. "Voi kuinka rakastankaan sinua." Elisabeth sanoi ihaillen.

Emily on hyvin koulutettu teini. Hän jäi perheensä ainoaksi lapseksi ,sillä Elisabeth ei voinut saada Emilyn syntymän jälkeen lasta enään. Emily rakastaa pianon soittoa ja hän uskoo ,että Jumala ei anna hänen äitinsä kuolla.

Elisabeth ja Edward hyvästelevät toisensa aina joka päivä kaikenvaralta. Sillä minä hetkenä hyvänsä Elisabeth voi kuolla kupsahtaa.  "Lupaathan pitää tyttärestämme hyvää huolta?" varmisti Elisabeth. "Ei epäilystäkään.  Kohtelen tytärtämme kuin ruusua kuolemasi jälkeen." Edward sanoi.

Ei Emily ihan hellitelty prinsessa ollut. Häntä komennettiin lukemaan ,koska hän menisi kahden vuoden päästä Harwardin yliopistoon.  Emily rakasti suuresti elämäänsä ja piti siitä ,että hänestä voisi tulla jotain suurta. Monilla aatellisrouvilla ei ole edes tälläistä mahdollisuutta kuin hänellä on.

"Jonain päivänä minä kuolen ja sinun täytyy olla silloin vahva." Elisabeth sanoi tyttärelleen. "Äiti et sinä kuole. Jumala pitää siitä huolen." uskovainen Emily sanoi.

Edward liittyi pian kaksikon seuraan. "Ei Jumala voi estää kuolemaa. Taivaassa on  kaikille kuolevaisille paikka." Elisabeth sanoi.  "Kai siellä taivaassa sinulla on auringo?" hölmö Emily kysyi.  Edwardilta paloi melkein päreet. Hänen tyttärensä ei voinnut olla niin tyhmä! Pian kuitenkin Elisabeht alkoi uskottelemaan Emilylle kaikkea ja lopulta Emily väsyi kysymiseen.

Edward ja Elisabeth menivät nukkumaan. Emily päätti ihailla Veronalan kylän maisemia. Emily katsoi öisin tuikkivia tähtiä ja ihanaa maalaismaisemaa.

Vähänajan kuluttua Emily huomasi ,joka istui hänen kotonaan. Emily arveli miehen olevan noin 16-18-vuotias.  "Hei kuka sä oikeen oot?" Emily kysyi kummissaan.

"Olen James 17-vuotta." valehteli mies. "Voisitteko tarjota yösijaa? Olin juuri tanssiaisissa  ,mutta unohdin avaimeni kotiin ja vanhempani ovat kylässä sukulaisillaan. Asun ihan täällä lähellä ja luulin ,että tämä on majatalo." , mies sanoi. Sinisilmäinen Emily uskoi tuon kaiken.

Emily juoksi äkkiä alakertaan. "Kyllä meillä on pari vierashuonetta vieraille. Lähin on tässä." Emily sanoi ja osoitti ovea.  Mies oli todella tyytyväinen.

"Tässä on huoneenne. Jos jotain tarvitset ,niin tämän huoneen toisesta ovesta pääsee käytävälle. Käytävältä pitää kävellä hiukan ja saavut minun huoneeseni." Emily sanoi. Mies alkoi suorastaan nauramaan. "Todella tyhmä tyttö. Suunitelmani toimii yliodotusten." mies ajatteli hymyillen.

Emily siistyityi hiukan peilin edessä ennekuin menisi nukkumaan. "Olipas tässäkin päivä. Ainakin tein jotain hyvää muille ja tarjosin apua tarvitseville yösijaa." hän huokaisi.

Hän kirjoitti päiväkirjaansa ,kunnes lopulta väsyi ja päätti mennä nukkumaan.

Mies ei kuitenkaan ollut niin viaton kuin itsestään antoi esittää.  Hänen suunitelmanansa oli tehdä jotain kamalaa.. Tyttökin oli suoraan opastanut hänet hänen huoneesansa.

Tämä mies oli pitkään suunnitellut tätä iltaa. Tyttö suorastaan oli kävellyt hänen syliinsä. Hän ei jättänyt tilaisuuttaan pois ja päätti raiskata Emily Loimusalon. Emily nukkui sikeää unta ,eikä tajunnut mitä hänelle paraaikaa tehtiin.

Aamuyöllä hän heräsi kauhukseen alasti. Hän ymmärsi heti ,että hänet oli raiskattu. Miehen hajuvesikin tuoksui hänen lakanoissaan.  Emily oli todella järkyttynyt ja etsi huoneen läpikotaisin. Mies oli siis häipynyt. Onneksi. Hän huokaisi helpoituksesta.

Järkyttynyt Emily puki äkkiä vaatteet päällensä.  Hän alkoi itkemään ,mutta kokosi lopulta itsensä. Hän ei voinut kuvitellakkaan ,että hävisi neitsyytensä jo 14-vuotiaana tietämättä asiasta!

Järkyttynyt Emily vietti vain päivät oleskelemalla sängyllänsä. Syömässä hän kävi vain varhain aamulla. "Emily kulta mikä sinulla on?" kysyi hänen huolestunut äitinsä. "Ei mikään." Emily vastasi topakasti. "Älä yritä. Näen lävitsesi. Sinähän salaat jotain." Elisabeht sanoi ja hymyili.

Emily ei kestänyt enään ja alkoi itkemään. "Tule tänne. Itke kaikki huolesi pois." , Elisabeth sanoi. Itkuinen Emily suorastaan rutisti äitiänsä. "Minut on raiskattu" Emily sai vaivoin sanottua.

"Mitäh?!" huudahti hänen järkyttynyt äitinsä. "Kyllä. Tarjosin hyvyyttäni yhdelle miehelle yösijaa  ,kun hän sitä pyysi. Hän kuitenkin raiskasi minut." itkuinen Emily sanoi.  "Kutsun heti isäsi tänne. Me viellä näytetään sillä öykkärille." Elisabeth huudahti. "Ei kannata. Hän lähti jo yli viikko sitten pois raiskattuaan minut." Emily sanoi.

Elisabeth ei kuunellut tytärtään ja haki miehensä paikalle. Emily tuli heitä vastaan. "Minkä näköinen se mies oli. Oliko hänellä pitkät hiukset vai lyhyet?" Edward kyseli järkyttyneenä.  "Jotkut pitkät hiukset." Emily sanoi. "Entä minkänäköinen hän oli?" uteli Edward lisää.

"En minä vaan tiedä! En muista mitään." Emily sai sanottua. Edward kyllä uteli lisää ,muttei hänen tyttärensä muistanut enempää.

Emily juoksi kuitenkin vessaan itkemään kurjaa kohtaloansa. "Miksi kaiken pitää tapahtua näin?!" kyseli järkyttynyt Emily itseltään. Koko hänen elämänsä näytti olevan pilalla raiskauksen takia.

Heikko Elisabeth tuli kuitenkin lohduttamaan rakasta tytärtään.

Viikot menivät ja oli jo lokakuun alku. Elisabethin kaikki hiukset olivat melkein irronneet hänen päästään ja hän oli niin heikko ,että joutui makaamaan sängyllänsä. Emilyn haaveet ihmeparantumisesta olivat murskautuneet. Myös yksi uusi asia oli saannut Emilyn uudestaan pois tolaltaan.

Emily huomasi viikko sitten olevansa raskanaa raiskauksen johdosta.  Hän päätti kertoa olevansa raskaana nyt molemmille vanhemmillensa ,sillä tiesi että hänen äitinsä kuolisi minä hetkenä hyvänsä ja hänen oli pakko saada tietää. Ainakin Emilyn mielestä.

"Äiti ja isä.. Olen raskaana!" Emily sanoi ja väänsi järkyttyneen ja surullisen ilmeen naamallensa.  Emily oli oikeasti pikkuisen iloinen uudesta tulokkaasta ,mutta ei hän ollut valmis viellä äidiksi!

"Et voi olla varma asiasta." Edward sanoi tyttärelleen. "Olen. Kuukautiseni ovat myöhässä. Minulla on ollut pahoinvointia ja huipannut. Minuthan raiskattiin  ,ellet satu muistamaan. Voin todella hyvin olla raskaana." Emily sanoi. "Sehän on hyvä juttu ,jos vaan  kestät synnytyksen. Toivotaan ,että minäkin näen tulevan lapsenlapseni." iloinen Elisabeth sanoi.

Edward vei heti Emilyn käytävälle jutustelemaan. "Kuule sinun äitisi voi haluta että pidät lapsen ,mutta minä olen sitä mieltä että teet abortin. Miten minä pystynkään hoitamaan kanssasi sitä tulevaa lastasi. Äitikin kuolee lähiaikoina." Edward sanoi syytellen Emilyä. Emily vain nyökkäsi vastauksesta.

"Äitisi halusi vain olla mieliksisi sinulle. Abortti on vain ainoa ratkaisu tähän asiaan." Edward sanoi tyttärelleen. "Kyllä herra isä." Emily sanoi kunnioittavasti. Emily oli kuitenkin hiukan vihainen isälleen.

Kahden päivän kuluttua Elisabethin hiukset olivat kaikki irronneet. Edward ja Elisabeth olivat menossa nukkumaan ,kunnes Elisabeth aloitti. "Pidä hyvää huolta sitten tulevasta lapsesta ,jos minua ei ole." Elisabeth sanoi. "Ikävä kyllä Emilylle on varattanu abortti huomenna. Emme voi millään pitää lasta. Hänestä voisi tulla isänsälainen raiskaaja." Elisabeth nousi järkytyksestä seisomaan. "Minne sinä olet menossa?" kysyi Edward ihmetellen. "Emily ei saa tehdä aborttia!" Elisabeth huudahti.

Elisabeth etsi nopeasti tyttärensä. "Älä ikinä tee aborttia. Se on viimeinen toiveeni." , Elisabeth pyysi anovasti tyttäreltään. "Äiti ,mutta minulla on varattu jo aika" Emily sanoi. "Älä tee aborttia!" toisti Elisabeth. "Okei kyllä äiti. Sinun täytyy ottaa rennommin. Tuo juokseminen voi olla liikaa terveydellesi." Elisabeth sanoi ja halusi ,että hänen äitinsä olisi hiljaa.

Emily oli oikeassa. Liiallinen ahertaminen oli Elisabethille huonoksi ja Elisabeth alkoi horjumaan ja Emily otti hänestä kiinni.

Elisabeth kuitenkin kaatui lattialle. "Älä tee aborttia. Rakastan sinua ja isääsi." Elisabeth sanoi ja sulki silmänsä. "Äiti herää. Herää äiti!" kiljui Emily shokissa.

Edward kuuli Emilyn huudot ja juoksi paikalle. "Hän tunnusti Elisabethin pulssin. Lopulta hän kauhukseen huomasi ,että se oli lakannut lyömästä. Elisabeth Loimusalo oli kuollut lokakuun 13 päivänä vuonna 1950.

Edward laittoi Elisabethin kädet ,kuin kuolevaisille laitetaan ja kertoi tyttärellänsä  ,että hänen äitinsä oli kuollut. Emily ei voinnut uskoa tätä ja halasi itkuissaan isäänsä.